Juhlapäiväkirja

Juhlapäiväkirja

2009
Jos vuosirytmissä on toistuvia juhlia, niin miksei niitä koskaan tallenneta samalla metodiikalla? Minne unohtuvat kaikki kertomukset joulukuusenhakureissuista, ja kuinka kukaan voi tehdä vuosi-inventaariota, katsoa mitkä uuden vuoden lupauksista pitävät jos ei ole mitään paikkaa mihin ne tallentuisivat?
 

Juhlapäiväkirja julkaistiin syksyllä 2007. Kalenterivuoden juhliin jakautuva kirja sisältää paljon unohtunutta perinnetietoa, taikoja, kokeellista askartelua, poikkitieteellisiä tehtäviä sekä käsikirjoitettuja kohtia omien juhlien dokumentaatiolle. Kirja toimii käyttäjänsä toiminnallisena ja henkilökohtaisena juhlapäiväkirjana vuodesta toiseen, koska juhlat pysyvät, ihmiset ja elämä muuttuvat.

Juhlapäiväkirja syntyi, jotta perinteistä voisi pitää kiinni. Jotta perinteitä voisi toisin toistaa. Jotta voisi hahmottaa mihin suuntaan elämä kulkee vuotuisten juhlien välissä, ja jotta saisi kiinni siitä, mihin suuntaan sen haluaisi kulkevan.


Teokseen liittyvä sivupolku: Esittävän taiteen tekijälle kirjan julkaisu on kova paikka. Yhtäkkiä oma väite maailmasta jääkin pysyväksi väitteeksi, sellaiseksi, jonka joku voi vielä etsiä ja löytää vuosienkin kuluttua. Esitystaiteessa väite kestää teoksellisena sovitun esityskauden mitan, sen jälkeen teos haudataan ja siirrytään uusiin projekteihin. Kirja pysyvänä teoksena tuo siis uudenlaista iloa: kaikki ei olekaan aina muuttuvassa prosessissa, jotain jälkiä ajatuksista jää pysyvissäkin muodoissa elämään.

Ja sitten se toisaalta -ajatus: toisaalta ajatukset myös muuttuvat. Joskus kirja tuntuu menevän painoon ihan liian äkkiä. Joskus tuntuu siltä että kaikkea ei saanut sanottua, jotain oleellista jäi uupumaan tai joku muoto jäi kirjaan puutteellisena, keskeneräisenä. Siinä missä esitykset jalostuvat, muokkautuvat, elävät ensi-illan jälkeen reippastikin, ei kirjaa enää muutella painosta tulon jälkeen. Yleensä.
Juhlapäiväkirjaa teki mieli muutella painostatulon jälkeen. Hieman korjailla, hieman väittää vastaan, hieman käydä omaa sisäistä dialogia kirjan sivuillakin. Tehdä konkreettiseksi se, että asiat ovat prosesseja. Että takkia saattaa joutua kääntämään joissain asioissa. Että elämä ja eläminen on prosessi, eikä prosessia voi tallentaa yhteen muotoon.

Niinpä Juhlapäiväkirjaan liittyen painettiin erityisiä Jälkikäsitelty -infokortteja sekä jälkikäsitelty teos -tarroja. Sen jälkeen reissasin kirjakaupoissa, esittelin kaupan henkilökunnalle itseni, kerroin projektista ja ryhdyin jälkikäsittelemään painosta tulleita kirjoja. Kirjoittamaan siis marginaaleihin tarkennuksia tai huomioita, lisäinfoa ja joitain myöhemmin mieleen juolahtaneita asioita. Hyvin sujui.


Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Avain
Graafinen suunnittelu: Anna Mattson
Kuvitus: Anna Virtanen ja Meiju Niskala